Äiti ja minä Rainer, Berit, äiti, minä, mamma ja Carina
Olen alkuaan kotkalainen ja syntyessäni oikea lonkkani oli kokonaan irti lonkkamaljasta ja sain hätäkasteen sairaalassa. Lonkkani sidottiin sammakkoasentoon vanerilevyyn puoleksi vuodeksi ja se alkoikin toimia ja opin kävelemäänkin melko normaalissa ajassa.
Kouluun menin 6-vuotiaana ja pystyin osallistumaan kaikkeen mihin muutkin, lonkka ei vaivannut. Minulla oli hyvät käsivoimat ja kiipesin hetkessä köyttä pitkin jumppasalin kattoon. Pesäpallossa löin kentän takalaitaan ja pystyin juoksemaan nopeasti lyhyitä matkoja. Koirat ja hevoset kiinnostivat kuitenkin enemmän kuin koulu, vaikkei sekään huonosti mennyt, kielet kiinnostivat, matematiikka ei niinkään. Kouluaikana olin monta kesää hautausmaalla töissä. Halusin eläinlääkäriksi, mutta se haave jäi kun selvisi mitä kaikkea siinä joutuu tekemään. Valokuvausta aloin harrastamaan jo melko nuorena. 
Minä ja isä, joka tartutti minuun myös haitarin soiton.
Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen pyrin Ypäjälle, olin ensimmäinen, joka ei päässyt ja isäni sitten pyysi minua tuuraamaan toimistoon pariksi kuukaudeksi, mutta tuo aika venyikin kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Kouluttauduin kahden työn ohessa taloushallinnon ja markkinoinnin ammattilaiseksi, lisäaineena kaupallinen venäjä. Parttia Oyllä, isäni perustamassa logistiikkafirmassa tein ensin markkinointia ja viimeiset 8 vuotta olin toimitusjohtajana, myin yrityksen 1995.
Koirat
Ensimmäinen koirani oli Espanjasta 1960- luvulla Suomeen tätini miehen orkesterin mukana muuttanut viisas skotlanninpaimenkoira Quickly. 
Äitini piti boksereista, joten seuraava koiramme oli bokseriuros Robin.
Omilla kesätyörahoilla ostin partacollie Nallen, jota isäni ei uskonut oikeaksi koiraksi ennenkuin tutustui sen neulanteräviin hampaisiin.
Nallen jälkeen tulivat saksanpaimenkoirapojat Bacchus ja Max.
Bacchus ja Minni
Saksanpaimenkoirien jälkeen onkin ollut bordercollieita ja bostoninterriereitä vuodesta 1993.
Mikki
Ensimmäinen bordercollieni oli kodinvaihtaja Mikki
Robin
Ostin äidilleni 70-vuotislahjaksi bostoninterrieri Robinin kun se näytti ihan pieneltä bokserilta. Roope eli 10 vuotta ja niinpä 80-vuotispäiville piti saada uusi bostoni ja hain Saksasta Oton ja Suomesta löytyi Nasse.
Otto & Nasse
Fia 
Jesse 
Halusin toisen bordercollien ja Suomesta ei löytynyt bc pentua, joten hain Ruotsista Fian ja muutama vuosi myöhemmin haettiin Jesse, Fian puolisisko. Jesse teki naapurin pystykorvan kanssa pennut, joista kaksi jäi meille; ruskea Pulla ja mustavalkoinen Vili. 
Vili & Pulla
Hipsu, Moya ja Rafael
Lapista meille muutti Moya ja parin vuoden päästä haettin Hipsu ja viimeksi Rafael.
Ratsastus ja hevoset
Halusin ratsastamaan jo 3-vuotiaana, mutta siihen ei ollut mitään mahdollisuutta kun ei ollut edes ratsastuskouluja, ensimmäiset ratsastuskokemukset sain tuttavaperheen lehmällä, sialla ja työhevosella ja myöhemmin heidän ponillaan. Haminan armeijan tallilla sai ratsastaa tiettynä iltana viikossa ja sinne piti sitten päästä, vuosi oli 1967. Ensimmäinen ratsastusleirini oli Pernajan Sarfbackassa 1970, seuraavana kesänä ratsastin issikoita Honkolassa. 
Nosi ja minä Honkolassa
Sain myös ajaa ja ratsastaa vanhan rakuunan suomenhevosta Iloa.
Isäni lupasi ostaa minulle hevosen jos jatkan lukioon ja niin tilattiin Puolasta esteruuna Zimny, joka kuitenkaan ei ollut mukana laivassa kun se saapui Helsinkiin ja päädyin sitten ostamaan kauniin, mutta ongelmallisen englannin täysveritamma Lotuksen sen sijaan.
Lotus todellakin opetti minulle hevosen käsittelyä. Opetin sen myös ajoon ja ajelin minisuksilla ja vetoliinoilla varustettuna ympäri kylää talvisin. Kouluratsastuksen pronssisija aluemestaruuksissa lienee paras saavutuksemme, Lotus oli entinen laukkahevonen, esteratsastuksessa saimmekin aina kisojen parhaan ajan ja aika paljon voittoja ja sijoituksiakin.
Tyttäreni Minnin syntymän jälkeen aloitin ratsastuksenopettajana juuri perustetulla Katajasuon Ratsastustallilla (nyk. Kotkan Ratsastajat).
Minni & Nappi
Sabine & Lotus
Lotus teki minulle varsan Sabine (i.Hostrup) ja kilpailimme myös valjakkoajossa. Ajoin myös ravikortin. Myöhemmin kälyni kouluratsu Zaire tul meille ja Sabine siirtyi veljentyttärieni Katjan ja Sonjan kenttähevoseksi tehtyään ensin kolme varsaa arabioreista Darfas ja Eldorado.
Darfas (Dardir – Fuksja -Anarchista)
Darfas tuli minulle vuonna 1984 ja siitä alkoi yhä vieläkin jatkuva rakkaus arabihevosiin. Vuodesta 1985 olen tuonut maahan kymmeniä arabihevosia, ja ne tutustuttivat minut myös lännenratsastukseen, jonka toin Suomeen 1988. Seuraavana vuonna perustin Scandinavian Arabians Oy:n varusteiden ja hevosten maahantuontiin ja ostin USAsta arabitammat Nefretetetoo (Eukaliptus – Nefretete-Gondolier) ja Soannja (Polak-Soheila-Borexpo) sekä mieheni Markku Langin kanssa ravurioriin Gladstone Lobell. Neffe oli kantava ja varsoi tammavarsan Nefisa (Bask Clasix – Nefretetetoo – Eukaliptus), joka palkittiin monin palkinnoin arabi- ja Hippoksen näyttelyissä. Vuonna 1991 rakensimme nykyisen 3-tallin. Ensimmäinen tallissa syntynyt varsa oli Sheba (Pomar-Soannja-Borexpo). 
Pomar
Darfaksen jälkeen en hankkinut omaa oria ennenkuin vasta vuonna 2003, kun ostin Puolassa syntyneen laukkahevosen Wytokin. Ennen sitä olin vuokrannut oriit Eldorado (Espartero-Nebulosa-Negatiw), Pomar (Pohaniec-Maritsa-Arax), Ramses (Fikri-Nora-Ibn Fakri), Nimbusz (Aladdin-Nidshem-Gwarny) ja Primo (Engano-Polka-Pohaniec) ja Monograf (Monogramm-Polonina-Boryslaw) ja kotona minulla oli Grimaldi (Darfas-Amurath Ghazia-Spartacus).
Grimaldi
Muutamia elämäni rajapyykkejä ja tärkeitä tapahtumia:
1967 alkaen olen ollut Suomen Ratsastajainliiton jäsen 1974 olin perustamassa Etelä-Kymen Ratsastajia
1977 Minni syntyi, 1978 perustettiin Katajasuon Ratsastajat, jonka puheenjohtajan toimin, 1980 -luvulla tein kahta työtä ja opiskelin ja toin maahan arabihevosia, 1989 perustin Scandinavian Arabians Oy:n ja aloin tuomaan maahan lännenratsastusvarusteita, 1991 Rakensimme keltaisen 3-tallin, 1993 rakensimme tilalle hirsitalon,1994 sain lännenratsastuksen yhdeksi Suomen Ratsastajainliiton lajeista ja minut kutsuttiin AQHAn (American Quarter Horse Association) Professional Horseman kiltaan, 1995 ostin ensimmäiset quarterhevoset, kuvassa Sportys Bonde Lil esittää mitä tarkoittaa ground tie eli maahan sitominen, 
Kuva Leena Alerini
1996 rakennettiin 4-paikkainen ulkotalli, 1997 suoritin Suomen Ratsastajainliiton valmentajakoulutuksen 1-osan, 2000 peruskorjattiin tilan vanha päärakennus ja muutimme siihen asumaan, 2002 suoritin Suomen Ratsastajainliiton valmentajakoulutuksen II- osan sekä Centered RIding ohjaajatutkinnon, olen nyt koulu- ja lännenratsastusvalmentaja, 2004 rakensimme maneesin. 2007 Centered Riding -ohjaajastatukseni nostettiin II-tasolle, 2011 Centered Riding -ohjaajatasoni on nyt III. Suomen Yrittäjät myönsi minulle kultaisen ansiomerkin työskentelystäni yrittäjänä ja yrittäjäyhdistyksen vetäjänä, myös Suomen Ratsastajainliitto palkitsi minut kultaisella ansiomerkillä toiminnastani ratsastuseuroissa ja lännenratsastuksen parissa, 2015 olin perustamassa Centered Riding Finland ry:tä, Kävin Working Equitation Finland ry:n järjestämän WAWEn (World Association for Working Equitation) tuomarikurssin ja sain myös Suomen Ratsastajainliitolta Working Equitation valmentajaoikeudet, 2018 CR-ohjaajatasoni nostettiin tasolle Level IV Apprentice, 2019 olimme aikeissa muuttaa Espanjaan viettämään eläkepäiviä, mutta sairastuin äkillisesti ja sitten iski vielä koronakin, niin jäimme Suomeen, 2021 minut valittiin amerikkalaisen Centered Riding- järjestön puheenjohtajaksi, 2023 Centered Riding ohjaajastatukseni nostettiin korkeimmalle tasolle eli olen nyt Centered Riding Instructor Level IV. 
Ratsastan edelleen vuonna 2023 useita kertoja viikossa vaikka molemmat polveni ja toinen lonkkani on tekonivelleikattu. selästä on luudutettu 4 alimmaista nikamaa ja rangassani on skolioosi, lordoosi, spondyloosi ja stenoosi. Olkapäät on myös leikattu, toinen kaksi kertaa, ranne ja nilkka ovat murtuneet sekä muutama sormi ja varvas. 2019 repesi paksusuoli, josta seurauksena tuli verenmyrkytys, vatsakalvontulehdus ja kuolio, vatsakalvo repesi uudelleen 2022 ja on nyt paikattu verkolla. Toivottavasti nämä sairastamiset olisivat nyt takanapäin, samoin kuin ikuinen opiskeluni, jospa nyt olisi aikaa nauttia elämästä, hevosista ja koirista.